Jobin kirja 29
Suomi Pyhä Raamattu · 25 verses
- 1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
- 2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
- 3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
- 4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
- 5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
- 6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
- 7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
- 8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
- 9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
- 10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
- 11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
- 12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
- 13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
- 14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
- 15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
- 16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
- 17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
- 18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
- 19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
- 20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
- 21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
- 22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
- 23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
- 24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
- 25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.