Jobin kirja 32
Suomi Pyhä Raamattu · 22 verses
- 1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
- 2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
- 3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
- 4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
- 5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
- 6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
- 7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
- 8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
- 9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
- 10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
- 11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
- 12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
- 13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
- 14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
- 15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
- 16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
- 17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
- 18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
- 19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
- 20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
- 21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
- 22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.