Psalmit 73
Suomi Pyhä Raamattu · 28 verses
- 1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
- 2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
- 3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
- 4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
- 5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
- 6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
- 7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
- 8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
- 9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
- 10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
- 11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
- 12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
- 13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
- 14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
- 15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
- 16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
- 17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
- 18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
- 19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
- 20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
- 21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
- 22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
- 23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
- 24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
- 25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
- 26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
- 27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
- 28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.