Valitusvirret 3
  • 1 Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
  • 2 Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
  • 3 Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
  • 4 Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
  • 5 Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
  • 6 Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
  • 7 Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
  • 8 Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
  • 9 Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
  • 10 Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
  • 11 Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
  • 12 Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
  • 13 Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
  • 14 Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
  • 15 Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
  • 16 Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
  • 17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
  • 18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
  • 19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
  • 20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
  • 21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
  • 22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
  • 23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
  • 24 Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
  • 25 Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
  • 26 Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
  • 27 Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
  • 28 Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
  • 29 Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
  • 30 Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
  • 31 Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
  • 32 Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
  • 33 Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
  • 34 Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
  • 35 Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
  • 36 Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
  • 37 Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
  • 38 Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
  • 39 Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
  • 40 Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
  • 41 Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
  • 42 Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
  • 43 Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
  • 44 Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
  • 45 Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
  • 46 Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
  • 47 Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
  • 48 Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
  • 49 Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
  • 50 Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
  • 51 Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
  • 52 Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
  • 53 He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
  • 54 Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
  • 55 Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
  • 56 Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
  • 57 Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
  • 58 Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
  • 59 Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
  • 60 Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
  • 61 Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
  • 62 Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
  • 63 Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
  • 64 Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
  • 65 Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
  • 66 Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.