Sananlaskujen kirja 6
  • 1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
  • 2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
  • 3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
  • 4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
  • 5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
  • 6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
  • 7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
  • 8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
  • 9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
  • 10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
  • 11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
  • 12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
  • 13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
  • 14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
  • 15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
  • 16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
  • 17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
  • 18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
  • 19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
  • 20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
  • 21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
  • 22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
  • 23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
  • 24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
  • 25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
  • 26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
  • 27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
  • 28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
  • 29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
  • 30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
  • 31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
  • 32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
  • 33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
  • 34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
  • 35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.